Pimiä
Nyt riittää pimeää. Tämä näkyy arjessa jatkuvana
unisuutena ja tyhjäpäisyytenä. Tuokoon kinkku
parannuksen elämään.
Perjantaina istuin P:n uuden ranskalaisen tilabiilin
takapenkillä yhdessä jääkaapin kanssa. Kaappi
siirrettiin Heinolan lähimetsissä sijaitsevalle
huvilalle. Ehjänä säilyi skåpet ja jäädytti
vissyni hileiseksi. Pakastinlokero todettiin
toimivaksi Minttu-testillä. Hidastui
taikajuoman liike notkeaksi.
Lauantaina ehdimme takaisin ja käväisin biossa
tarkastamassa Almodovarin uusimman. Hyvä oli
mutta ei paras A:n tuotos. Saattoi myös
johtua siitä, että silmänruokaa oli leffassa
tarjolla lähinnä naiskatsojille ja b-rapun väelle.
Pakollinen ruokakokemus pitää vielä lisätä.
Kauppahallin tiskistä löytyi savuhevosta
siivuna ja sehän olikin maukasta! Syötäväksi
kelpaa polle, hirn!
3 Kommentit:
Ajattelin juuri kyseisen leffan katsottuani, että ei ollut Almodovarin parhaita, vaikka hieno elokuva olikin. Syyksi päättelin sitä, ettei naiselle tarjottu kauheasti samaistumisen kohteita.
Eipä niitä ollut varmaan heteromiehellekään, mitä en tullut ajatelleeksi.
Puhu hänelle oli niin hieno kokemus, että
uusimman suhteen oli hiukan liian korkeat
odotukset. Mutta taattua A-luokkaa oli
Huono käytöskin. Aihepiiri oli rajumpi
mitä katsoessa edes ehti tajuta. Ihan
hyvä oli huomata että ei jäänyt kepeä
olo elokuvan jäljiltä.
Kaikki äidistäni oli itselleni tähänastisista rakkain, jopa enemmän kuin Puhu hänelle. Mutta kyllä hänen kaikki leffansa ovat upeita katsottavia.
Lähetä kommentti
<< Home