leipää

Pätkätöitä ja työttömyyttä maistaneena
maittaa vakinainen työsopimus pitkästä
aikaa oikein hyvin.

Työttömyysaikojen plussat ja miinukset
ovat miinusvoittoiset:

+ runsas vapaa-aika
+ kunto kasvoi, kun ei matkustellut
julkisilla ja esim. uimaan pääsi
halvemmalla
+ turha kursailu unohtui
+ tuli funtsittua että mikäs
se onkaan tärkeintä elon tiellä
ja että voisihan sitä muutakin
tehdä kuin koulutusta vastaavia hommia
+ kuluja tuli seurattua säntillisesti
+ "toisen puolen" näkeminen ja kokeminen
avasi silmät

- eläke ei karttunut
- palkallisia kesälomia saa odottaa hamaan harmauteen
- ei, työttömyyttä ei voi ottaa lomana
varsinkaan jos ei tiedä milloin se päättyy
- opintolainojen ym. takaisinmaksu venyyyyyy
- tsemppaaminen, että muistaa kuuluvansa
yhteiskuntaan & olevansa ihmisarvoinen
vaikka ei tuota mitään
- työttömyys leimaa vähän
samalla tavoin kuin tupakointi: vaikka
ei enää polta/ole työtön, ihmiset jaksavat
huoli äänessään
kysellä, että onko lakko pitänyt/töitä riittänyt
vaikka olisi lopettanut tupakoinnin / saanut
vakinaisia töitä
- byrokratian raskaus ja ns. omavastuuajat
- luottamus työvoimatoimistojen apuun katosi:
huolimatta hyvästä ja ystävällisestä palvelusta
ilman 120% omaa panosta, suhteita ja tuttavapiiriä
oli ihan turhaa odottaa töitä työkkärin
suunnasta. Tunnen itseni erittäin onnekkaaksi,
että suhteita oli, kun niitä tarvitsi.
- Työkkärin työllistämiskoulutuksia tuputetaan
heti alusta saakka mutta koulutuksiin ei pääse, jos
ei ole ollut riittävän kauan työttömänä (!)

Mutta jupinat sikseen ja kapean leivän
syrjään kiinni, hep!